Haastattelussa muutostarina 2019-kilpailun voittaja Susa

Päivitetty: tammi 17

Jos et ole lukenut vielä Susan tarinaa, löydät sen blogitekstin lopusta.



Ennen Jälkeen













Mikä luulet, että johti siihen tilanteeseen, mitä kuvailit tarinan alussa - vatsakivut, verensokereiden nousu ja lopulta teho-osastolle joutuminen? Mitä lukijalla kannattaisi ottaa huomioon, jotta välttää tällaista kohtaloa?

Tuohan oli varmaan sellainen surkeiden sattumusten summa. Ei ihan parhaassa tasapainossa oleva T2 diabetes, paha olkapääkipu johon söin särkylääkkeitä enemmän kuin lääkäri määrää -> vatsakipu. Tuliko vatsakipu särkylääkkeistä vai oliko se jotain muuta joka jäi vaille huomiota koska sitä luultiin särkylääkkeiden aiheuttamaksi? Ei voi tietää. Tablettimuotoinen Forxiga oli tuossa lopulta se viimeinen niitti  (pitkään jatkuneiden vatsakipujen ja sitä kautta melkein syömättömyyden kanssa) joka aiheutti ketoasidoosin ja teholle päätymisen.  Verensokerit olivat korkealla koska en voinut vatsakivun vuoksi syödä yli kuukauteen mitään muuta kuin mehukeittoja ja puuroja ja niitäkin hyvin vähän. Metforem vaihdettiin muutamia päiviä aikaisemmin Forxigaan kun arveltiin että jos Metforem olisikin vatsakipujen syynä. Forxiga kyllä laski verensokerit mutta menin sen aloittamisen jälkeen todella nopeasti paljon huonompaan kuntoon kuin missä olin ollut ja suoraan sanottuna raahauduin viimeisillä voimillani sairaalan päivystykseen. Fiksumpi olisi varmaan soittanut ambulanssin.

Suosittelen ihan jokaista T2 diabeetikkoa ottamaan sairauden hyvin tosissaan. Korkea verensokeri kun ei aiheuta mitään sellaisia oireita joiden kanssa ei voisi elää ennen kuin on jo liian myöhäista. T2 diabeteksen liitännäissairaudet tappavat. Ja ne jylläävät hyvin pitkään ilman mitään oireita.

Miksi luulet, että terveydentila heikkeni rajusti vaikka olitkin ollut vuosia vhh ruokavaliolla? Eli miksi tämä ei estänyt sitä episodia?

Luulen että vhh ruokavalio ei ollut minulle riittävä. Tai nythän jo tiedän että ei ollut.  Vhh ruokavaliolla ei ollut minun kohdallani riittäviä terveysvaikutuksia, se ei kyennyt pitämään verensokereitani normaalilla, terveellä tasolla jatkuvasti, ei edes Metforem -lääkityksen kanssa. Jos vertaan nykyistä ketogeenistä ruokavaliotani entiseen vhh ruokavalioon niin suurin ero on  siinä että vhh:lla käytin maitotuotteita; juustoja, kermaa, rahkaa jne. Söin myös huomattavasti nykyistä enemmän proteiineja. Olen nyt jälkeenpäin oivaltanut että noista syistä en saanut verensokereitani olemaan normaalilla tasolla jatkuvasti. Välillä oli hyvin turhauttavaa kun parhaansa yritti ja silti verensokerit saattoivat olla ihan liian korkealla. Yhtenä asiana omalla Kohdallani on myös ehdottomasti se että nyt ymmärrän elimistöni tarvitsevan runsaasti aikaa aterioiden välillä. En voi napostella vähän väliä vaikka kuinka olisi muuten minulle sopivaa syötävää. Tasaiset ja riittävän pitkät ateriavälit ovat omalla kohdallani ketogeenisen ruokavalion ohella se mikä toimii.

Syksyllä 2018 kun olkapääkivut alkoivat (vanha vamma)  joihin söin paljon särkylääkkeitä ja sen jälkeen alkoivat vatsakivut niin kuten jo aiemmin mainitsin. Se oli varmaan sellainen onneton lumipalloefekti missä yksi asia johti toiseen, ja toinen kolmanteen. En ymmärtänyt suhtautua tarvittavalla vakavuudella siihen että verensokerit eivät enää pysyneet aisoissa.

Noihin aikoihin minulla oli myös verenpainelääkitys sekä jatkuva lääkitys myös astman vuoksi. Oli hoitava lääke sekä avaava lääke. En voinut niin hyvin mitä olisin toivonut mutta tuossa vaiheessa en kuitenkaan voinut riittävän huonosti että olisi todella istunut alas ja miettinyt asiaa vakavasti. Lopulta kuitenkin, tuo kaikki käynti teho-osastolla ja sen jälkeen tavallisella sisätautiosastolla oli terveyteni kannalta parasta mitä minulle on tapahtunut niin hullulta kuin se kuulostaakin.

Jos olisit terveydenhuollon päättäjä, mitä muutoksia tekisit? (varsinkin diabeteksen ja elintapasairauksien hoidossa)

Muuttaisin varmaan aikalailla kaiken. Ihminen tulisi hoitaa kokonaisvaltaisesti eikä vain tuijottaa yhtä oiretta ja määrätä siihen lääkettä. Ihmisiä tulisi kannustaa ottamaan enemmän vastuuta omasta terveydestään eikä vain tyytymään siihen pilleriin jonka lääkäri määrää. Ikävä kyllä suuri osa ihmisistä ei halua ottaa vastuuta. He antavat sen vastuun mieluummin lääkärille ja haluavat sen pillerin että ei tarvitse muuttaa ruokavaliossaan tai elintavoissaan mitään.

Koko järjestelmä pitäisi purkaa ja aloittaa alusta ihan toisella tavalla, alkaen ruokavaliosuosituksista. Tällä olisi huima vaikutus ihmisten terveydentilaan. Voi olla että liiankin huima, voisi lääketehtaiden voitot kutistua liikaa. Tässä yhteydessä on ihan pakko kyllä suositella Jakobin  -Peruuta T2 diabetes-  kirjaa. Siinä on aivan mahtavan ymmärrettävästi selvitetty ruokavalion (ei vain Ketogeenisen vaan ihan yleisesti) merkitys ihmisen kokonaisvaltaiselle terveydelle ja hyvinvoinnille. Mielestäni ihan jokaisen ihmisen (terveydenhuollon ammattilaisten varsinkin) pitäisi lukea tuo kirja vaikka ei T2 diabetestä olisikaan.

Kuvailetko lyhyesti, miltä sinun nykyinen tyypillisen päivän ruokavalio näyttää?

Syön  tällä hetkellä kaksi kertaa päivässä n. klo 11 ja n. klo 16-17. Paljon vihreitä kasviksia ihan raakana salaatin muodossa. Salaatin pohjana on monesti pinaatti, siihen lisäksi joku ravinteikas tumma salaatti, kurkkua, vähän sitruunamehua ja majoneesia. Joskus myös tomaattia tai paprikaa.  Töissä lounaslempparini on ehdottomasti läskisalaatti!


Joka valmistuu siten että noiden mainitsemieni salaattiainesten päälle laitetaan 2-4 mukavan rapsakaksi paistettua possun kylkisiivupalaa. Ei suolattua pekonia vaan ihan perinteistä suolaamatonta rasvaista possunkylkeä. Kypsistä kasviksista  suosikkini on höyrytetty parsakaali ja sen päälle sitruunavoita.


Proteiineja syön rajoitetusti ja pyrin valitsemaan mahdollisimman usein ns. rasvaisen vaihtoehdon. Ketoronilaatikko on myös tosi hyvää, tottakai runsaan tuoresalaatin kera.


Pyrin pitämään arkiruokailun yksinkertaisena niin voin sitten tarvittaessa myös herkutella, luonnollisesti ketogeenisilla herkuilla. Lyhyesti sanottuna, syön päivittäin paljon varsinkin vihreitä kasviksia, rajoitetusti proteiinia. Rasva tulee rasvaisesta lihasta, erilaisista öljyistä,( neitsytoliiviöljy, MCT-öljy) käytän myös kirkastettua voita ja jopa ihan ihraa.



En koe joutuneeni ketogeenisellä ruokavaliolla luopumaan mistään :) Jos haluan herkutella niin herkuttelen ketogeenisesti.

















Onko ketogeeninen mielestäsi ainoa oikea ratkaisu? Pitäisikö kaikilla olla ketogeenisella ruokavaliolla?

Me ihmiset olemme hyvin erilaisia ja jokaisella on omalla tavallaan toimiva keho. Minulle ketogeeninen ruokavalio oli ihan konkreettisesti ja kirjaimellisesti hengenpelastaja ja sillä on kohdallani ollut niin paljon muitakin (kuin vain verensokereihin) liittyviä ihan mahtavia terveysvaikutuksia että toki toivoisin että mahdollisimman moni saisi kokea samanlaisen tervehtymisen. Luulen kuitenkin, että kaikki eivät tarvitse siihen ketogeenista ruokavaliota. Jos haluaa hoitaa itseään ruokavaliolla niin tärkeintähän silloin on että se ruokavalio sopii juuri tälle kyseiselle ihmiselle ja hänen keholleen oli se sitten mikä ruokavalio hyvänsä. Jos T2 diabeetikko haluaa päästä lääkkeettömään remissioon niin ihan yksinkertaisesti verensokerimittarin kanssa erilaisia ruoka-aineita testaamalla selviää kyllä että mitä kannattaa syödä ja mitä ei. Siitähän se  omat verensokerit aisoissa pitävä ruokavalio alkaa muotoutumaan ja lopputuloksena on parhaassa tapauksessa lääkkeetön remissio.

Onko ketogeenisella ruokavaliolla haittoja tai riskejä, joita pitäisi ottaa huomioon?

Kannattaa ehdottomasti aloittaa asiantuntevassa ohjauksessa ja perehtyä asiaan. Muuten voi mennä niin paljon pieleen, että homma ei toimi ja sitten syytetään ruokavaliota. Mielestäni oikein toteutetulla ketogeenisellä ruokavaliolla ei ole haittoja eikä riskejä. Mutta painotan, että alku asiantuntevan ihmisen opastuksessa. Elimistön muuttaminen ns. sokeripolttoisesta rasvapolttoiseksi ei aina suju ihan niinkuin Strömsössä varsinkaan jos aiempi ruokavalio on ollut kovin hiilihydraattipitoinen.

Tarinasta tämä ei tullut ilmi, mutta minä tiedän sinun mielenkiintoisista paasto-projekteista, kerrotko lukijoille näistä vähän?

Koen että vesipaastolla on minun kohdallani niin paljon hyviä vaikutuksia että haluan pitää paaston jatkuvasti mukana olevana asiana. Paastojen pituudet vaihtelevat sen mukaan miltä tuntuu. Väkisin hampaat irvessa en paastoa. Pisin tuntimäärä taitaa tällä hetkellä olla 160 tuntia. Paastojen välit myös vaihtelevat ihan fiiliksen mukaan. Käytän omana tsempparinani yhtä paasto appia josta näen paastoamani tuntimäärän ja sen mitä terveysvaikutuksia milloinkin tulee. Eihän mikään paastoappi tietenkään voi mitenkään tietää  puhelinta kädessään pitelevän ihmisen elimistön toiminnasta, mutta on se kuitenkin kannustavaa lukea että mitä ihanan terveellistä elimistössä noin suunnilleen milloinkin tapahtuu paaston edetessä  :D Jos on vaikeuksia saada verensokereita pysymään aisoissa niin riittävän pitkä vesipaasto auttaa monissa tapauksissa. Paaston aikana maksa vapautuu sinne varastoituneista sokereista  eivätkä ne sen jälkeen ole enää sotkemassa  verensokereita. Jos asia kiinnostaa niin kannattaa etsiä tietoa autofagiasta ja sen terveysvaikutuksista.

Onko mitään muuta, mitä haluaisit sanoa lukijoille?

Haluaisin sanoa että ottakaa vastuu omasta terveydestänne.  Älkää ulkoistako sitä lääkäreille ja muulle terveydenhuollon ammattilaisille. Jos haluatte olla lääkkeettömiä ja terveitä niin ottakaa asioista selvää, kyseenalaistakaa, tutkikaa.  Kun olette ottaneet asioista selvää, ette ole pelkästään lääkärin kertoman "totuuden" armoilla vaan voitte myös tarvittaessa kyseenalaistaa jonkun teitä hoitavan terveydenhuollon ammatilaisen teille totuutena kertomaa. Jos minä olisin syksyllä 2018 vain kiltisti kuunnellut ja totellut lääkäreitä, ottanut vastaan kaiken sen minulle määrätyn lääkemäärän insuliini mukaan luettuna ja vielä noudattanut suositeltua ruokavaliota kaikkine sokerimehuineen ja paahtoleipineen niin en usko että olisin enää edes hengissä. Tai jos olisin, niin olisin hyvin ylipainoinen ja sairas ja minulla olisi kammottava määrä lääkeitä. Elämä olisi ihan jotain muuta mitä se nyt on. Minä olen toivottavasti taisteluni taistellut. Oliko se helppoa? Oliko se kivaa? Ei ollut. Tuliko epäuskon hetkiä? Kyllä. Mutta onneksi tein sen oman itseni vuoksi. Jätin taakseni luultavasti muutaman lääkärin kolhiintuneen egon  mutta suoraan sanottuna en välitä. Mulle on jäänyt jonkinlaisena voimalauseena yliopistosairaalan endokrinologien minulle "huutama" lause: "T2 diabeetikko EI tarvitse mitään erityisruokavaliota! Verensokerit säädetään lääkkeillä!" Tämä lause on ollut se joka on antanut minulle voimia joskus kun on ehkä ollut haastavia hetkiä. Halu näyttää kaikille epäilijöille että tiedän mitä teen ja tiedän mistä puhun. Kävin joku aika sitten omalla lääkärilläni verensokeriasioissa. Hän oli hetken hiljaa, sitten katsoi minuun ja sanoi: "Hyvä että pidit pääsi vaikka kukaan ei uskonut sinuun. En uskonut minäkään. Näytit meille että olimme väärässä." Minulle ei ole yksikään lääkäri tai muu terveydenhuollon ammattilainen (paitsi Jakob) koskaan sanonut T2 diabeteksen olevan peruutettavissa. On kerrottu vain että T2 diabetes on vääjäämättä etenevä sairaus jonka liitännäissairauksia hoidetaan. Ihmisille uskotellaan että näin tämä nyt vaan on, sori. Tämä on mielestäni aivan törkeää ja edesvastuutonta. Olen ruokavaliohoidolla päässyt eroon T2 diabeteslääkkeistä, verenpainelääkkeistä ja astmalääkkeistä. Jos minä pystyin siihen niin sinäkin pystyt!

Ihan mahtavaa kuluvaa vuotta kaikille, pidetään itsestämme huolta eikä anneta kenenkään kävellä ylitsemme varsinkaan kun kyseessä on oma terveytemme.

Niin, ja lukekaa se Jakobin kirja! :)





Susan Tarina

Hei kaikille.

Olen tyypin 2-diabeetikko, diagnosoitu vuonna 2013. Ollut vhh-ruokavaliolla n. 14 vuotta. Minulla oli Metforem -lääkitys mutta oli silti haastavaa saada verensokeriarvot pysymään oikeissa lukemissa. Samoin painon kanssa oli kamppailemista. Verensokeriarvot pääsivät syksyllä 2018 pahasti heittelemään flunssakierteen (jonka aikana en myöskään aina jaksanut katsoa mitä suuhuni laitan). Ajatuksena oli korjata asia kunhan flunssa hellittää. Se ei kuitenkaan oikein hellittänyt vaan tuli aina uusi vanhan perään ja muutamat antibioottikuurit myös. Olen ikävä kyllä myös astmaatikko joten ei kamalasti kannata kokeilla että menisikö ohi ilman antibiootteja kun 50 vuoden kokemuksella tiedän että ei mene vaan pahenee vaan. No, sitten tuli olkapää (vanha vaiva) niin kipeäksi että piti ottaa särkylääkkeitä. Lääkäriinhän ei tietenkään kannata mennä. Sen sijaan kannattaa vetää vahvaa Buranaa kaksin käsin joka päivä. Tästä oli seurauksena todella kovat vatsakivut. On ollut kerran aikaisemmmin vatsakatarri ja oli tunnistaavinani oireet. Nyt menin lääkäriin keskustelemaan vaihtoehdoista. En voinut vatsakipujeni vuoksi syödä mitään itselleni normaalia, ainoastaan puurot, mehukeitot jne olivat sellaisia joita saatoin ottaa ruokalusikallisen silloin, toisen tällöin ilman kamalaa vatsakipua. Lääkärin kanssa tulimme siihen tulokseen, että hoidetaan nyt ensin vatsa kuntoon ja sen jälkeen verensokerit.Vatsakipu kuitenkin jatkui ja jatkui ja verensokerit huitelivat jopa yli 20 ajoittain. Viikkoja kestettyään vatsakivun syytä alettiin tutkimaan, otettiin laajasti kaikki veriarvot. Niistä ei löytynyt syytä, kaikki arvot olivat (verensokereita lukuunottamatta) hienosti viitearvoissa paitsi kalium joka oli alarajalla. Korkeiden sokeriarvojen laskemiseksi väläyteltiin myös sanaa insuliini mutta siihen en halunnut lähteä. Vatsakipu ja lähestulkoon syömättömyys oli kestänyt jo 5 viikkoa. Välillä hetkittäin kuvittelin että se helpottaisi mutta kuvitelmaa se tosiaan oli. Pystyin syömään niitä puuroja ja mehukeittoja sekä pienissä määrin riisiä. Senhän tietää missä verensokerit noiden vuoksi huitelivat. Hyvin korkealla.Syömättömyyden vuoksi painoni oli pudonnut 14 kiloa. Yhdellä lääkärikäynnin kerralla lääkäri arveli että jos verensokerilääkkeeni olikin vatsakivun aiheuttaja? No, lopetin lääkkeen muutamaksi päiväksi ja mielestäni vatsakivut vähän hellittivätkin. Oli vatsa silti kipeä mutta ei niin kipeä kuin pahimmillaan. Metforem vaihdettiin tuossa vaiheessa Forxigaan ja verensokeriarvot normalisoituivat muutamassa päivässä. Asiaa auttoi myös se että pystyin syömään nyt puurojen sijaan myös esim. pinaattikeittoa. Vatsakivun aiheuttajaa päätettiin etsiä seuraavaksi gastroskopialla sekä ylävatsan ultralla. Tuossa vaiheessa elettiin lokakuun puolessa välissä. Oli maanantaita ja seuraava aika lääkärille oli perjantaiksi. Vointini kuitenkin jotenkin huononi hiljalleen enkä jaksanut tehdä juuri muuta kuin nukkua. Vatsa oli edelleen kipeä. Tiistai-iltana mieheni sanoi että nyt lähdetään päivystykseen, olin kuulemma niin kamalan näköinen. Sanoin että en jaksa lähteä mihinkään mutta jos hän veisi minut aamulla töihin mennessään sinne päivystykseen. Olin tuolloin keskiviikkoaamuna niin heikossa kunnossa että en meinannut jaksaa enää kävellä. Verensokerit olivat aamumittauksessa 5.1. Päivystyksessä todettettiin aika nopeasti että minulla oli ketoasidoosi. Ketoaineet olivat 8,9. Siitä mentiinkin sitten aikamoista haipakkaa teho-osastolle ylävatsaultran ja keuhkoröntgenin kautta. Kummassakaan ei mitän poikkeavaa, kaikki ok. Koska verensokerini ei ollut koholla, minulle piti antaa glukoosia että voitiin antaa insuliinia joka on ymmärtääkseni ketoasidoosin hoito. Olin kuin joulukuusi siellä teholla, niin monet letkut minusta lähtivät erinäisiin laitteisiin. Sain onneksi myös riittävän vahvaa särkylääkettä niin että vatsakipu katosi.Jouduin teholta osastolle jossa olin vielä 2 päivää ns. insuliini-infuusiossa (+ kaliumlisää) ja sen jälkeen minulle määrättiin uusi tablettimuotoinen verensokerilääke sekä pitkävaikutteista insuliinia 7 yksikköä joka aamu pistettäväksi. En jaksanut olla asiasta mitään mieltä, olin vielä niin heikkona. Olin osastolla viikon ja se oli aika kamalaa. Ruokana oli vain hiilarihöttöä. Aamulla puuroa ja leipää, ruokana perunaa, riisiä, yleensä sellaisessa muodossa että sieltä ei voinut edes "sattumia" kalastella. Aamuisin oli onneksi yleensä myös kananmuna, juustosiivu ja 2 siivua tomaattia. Verensokerini huitelivat koko ajan 10-12 lukemissa vaikka en todellakaan syönyt kaikkea tarjottua. Sain kuulla asiasta (syömisiäni alettiin myös vahtia) ja kerran sitten vetutuksissani vetäisin kaiken tuputetun ja sen seurauksena olivat verensokerit 16.8. Tämän jälkeen oli johtopäätöksenä että tarvitsen lisäksi ateriainsuliinia. Aivan uskomatonta shittiä. Siihen en todellakaan suostunut vaan sanoin että näillä syömisillä ei voi olettaa muuta kuin tuollaisia verensokerilukemia ja että kannattaa pysyä hyvin kaukana minusta minkään lisäinsuliinin kanssa!Lopputuloksenna hoitajat eivät enää edes tervehtineet minua osaston käytävällä eivätkä tulleet huoneeseeni silloin kun olin siellä. Kävivät katsomassa verensokeri- ja ketoainearvot vihkosta silloin kun olin poissa huoneesta. Sain huoneeseeni seuraavaa aamuna 3 endokrinologia jotka olivat melkoisen uhkaavia. En kuulemma tajua että elimistöni tarvitsee hiilihydraatteja, aivoni tarvitsevat hiilihydratteja. Kun yritin selittää että olen ollut vähähiilihydraattisella ruokavaliolla vuosikaudet ilman mitään tällaisia ongelmia niin yksi lääkäri keskeytti minut huutaen päälle: "Ja tässä on lopputulos, ketoasidoosi!" Yritin pysyä rauhallisena ja kertoa että en ole ollut tuolla ruokavaliolla muutamaan kuukauteen vatsavaivojeni vuoksi joten se nyt tuskin on syypää tähän tilanteeseen. Ihan turhaahan heille oli mitään puhua. Sanoin vaan vielä että näkemyksemme tästä asiasta eroavat toisistaan aikalailla. Voitte uskoa että vetutti olla siellä osastolla ja joutua syömään niitä hiilihydraattimääriä. Jossain vaiheessa yritin lääkärinkierrolla (kun ne 3 lääkäriä taas olivat huoneessani) ottaa puheeksi insuliiniresistenssin ja sen, että jos ja kun elimistöni ei reagoi edes itse tuottamaansa insuliiniin niin miten järkevää on pumpata sitä lisää? Vastaus oli että: "Jokainen regoi insuliiniin." Okei. Paitsi ne jotka eivät. Kysyin myös että miten järkevää on ensin nostaa verensokeria hiilihydrateilla ja sitten joutua laskemaan sitä insuliinilla? Ja että eikö olisi järkevämpää syödä fiksummin, niin että verensokeri ei nousisi? Vastaus oli: "Kaikki ruoka nostaa verensokeria." Ja että: "Diabeteksen hoidossa ei tarvita mitään erityiruokavaliota, verensokeri säädetään sopivaksi lääkityksellä." En ollut uskoa korviani. Minun olisi pitänyt juoda osastolla sokerimehua, sitä tuotiin joka aamu kannullinen huoneeseeni. Kun pyysin vettä, vastaus oli: "Tarvitset hiilihydraatteja." Kävin sitten ostamassa sairalan kanttiinista itselleni vissyä. En jaksanut alkaa sen enempää taistelemaan tuulimyllyjä vastaan siellä osastolla kun näköjään ajatusmaailmamme erosivat toisistaan aivan totaalisesti. Lääkärit ilmoittivat että tässä tapauksessa on nyt myös ehdottoman tärkeää että ravitsemusterapeutti tulee keskustelemaan kanssani. Ja hän tulikin ihan kohta huoneeseeni. Olin jo varautunnut pahimpaan mutta onneksi kyseessä olikin ihan fiksu henkilö. Hänellä oli tulostettuja power-point esityksiä mukanaan ja yhdessä luki: "Perunaa, pastaa ja riisiä ei välttämättä tarvita." Keskustelimme ruokavaliostani ja hän sanoi että se on ihan ok, mutta voisinko ajatella täysjyväleipää siihen lisänä? Kysyin että miksi söisin sellaista joka nostaa verensokerini? Hän sanoi että kokeile, se tasaa verensokeria. Kotona aloitin heti tiukan ketogeenisen ruokavalion. Kokeilin kotona myös tuota täysjyvä ruisleipää jota niin kovasti suositeltiin verensokerin tasaajana. Kahvin kassa nautittuna verensokeri kohosi yli 12, ruoan kanssa nautittuna ""vain" hieman yli 10. Hyvin tasattu.Sen sairaalassa määrätyn tablettimuotoisen verensokerilääkkeen lopetin viikon jälkeen koska vatsani kipeytyi. Luin että lääke saattaa aiheuttaa myös haimatulehdusta. Olin tuolloin pahasti "sairaalan kynsissä", kävin siellä kerran ravitsemusterapeutin vastanotolla. Onneksi tämäkin oli fiksu henkilö jolle ruokavalioni oli ihan ok. Olen mitannut nyt jo monta viikkoa veresokeita (ja ketoarvoja) 10 kertaa päivässä. Diabeteshoitajien vastaanotolla olen ollut 2 kertaa. Esimmäinen oli sitä mieltä että tarvitsen ateriainsuliinia tasamaan ruokailun jälkeisiä verensokerinousuja. Monipistoshoito siis. Kysyin että mitä ihmeen nousuja, kun ei sellaisia ole jos ottaa silmän käteen ja katsoo sitä taulukkoa jonne olen kaiken merkinnyt. Toinen diabeteshoitaja oli sitä mieltä että ei missään tapauksessa tarvita mitään pikainsuliineja koska tosiaan, aterian jälkeisiä nousuja ei ole. Verensokerit olivat kuitenkin koholla (päivisin suunnilleen luokkaa 9-10) joten hänen mielestään insuliini tulisi nostaa 2 yksikköä päivässä niin kauan että verensokerit tasaantuisivat. Minulla oli kyseisessä sairaalassa lääkärin vastaanotto 13.12 ja ajattelin että ok, mennään nyt sinne saakka näillä. Paino oli alkanut kuitenkin nousemaan (oli noussut jo 3 kiloa muutamassa viikossa) ja olin ihmetellyt kun pari vuotta sitten leikatut ranteeni olivat taas alkaneet "sähköttää" sormiin ja kyynärvarteen ihan kuin ennen leikkausta. Tätä ennen olivat olleet ihan oireettomina.Olo ei muutenkaan ollut paras mahdollinen, aamuisin tuntui jotenkin turvonneelta aina, ihan kuin olisin syönyt yöllä kamalasti. Olin joutunut lisäksi pahaan infektiokierteeseen, antibioottikuuri toisensa jälkeen ilman sanottavampaa apua. Yhtenä iltana kun olin käymässä nukkumaan, tuli yhtäkkiä mieleen että hetkinen. Kun en oikeasti syö mitään mikä nostaisi verensokeria niin luulisi insuliinin laskevan verensokerin ihan alas, jos se toimisi? Miksi verensokerini huitelevat edelleen koko ajan liian korkealla?Päätin että nyt riittää. En ottaisi seuraavana aamuna enää insuliinia ja katsoisin mitä sitä seuraa. Ilmoitin asiasta myös työterveyslääkärille joka vaikutti olevan hyvin huolissaan. Insuliinin lopettamisesta oli välitön seuraus, että verensokerini putosivat tasolle 5-7 jopa aamuisin. (Insuliinin kanssa aamusokerit olivat yleensä yli 12) ja paino on putosi muutamassa päivässä sen 3 kiloa. Lisäksi kaikki flunssaoireet katosivat kuin taikaiskusta. Pohdin tuolloin, että haluanko mennä ollenkaan sairaalaan endokrinologin vastaanotolle 13.12.2018 kuuntelemaan miten vahingoitan itseäni ja miten en ymmärrä omaa parastani ja että tarvitsen hiilihydratteja ja insuliinia. Toisaalta vähän kutkuttaisi mennä sinne ja nähdä lääkärin reaktio tällaiseen diabeteshuligaaniin. Sanomattakin on selvää se, että jotenkin hän osaisi kuitenkin kääntää tämän ihan vääräksi ja vaaralliseksi, toimimattomaksi ja typeräksi. Ihminen on aika pieni ison sairaalan koneiston kynsissä.Peruin sairaalaan varatun ajan je menin sen sijaan yksityiselle endokrinologille joka onnitteli minua kädestä pitäen kun olin onnistunut saamaan T2 diabeteksen lääkkeettömään remissioon. Mielestäni tämä on ihan karmivaa. Jos en olisi tietoinen asioista niin minut olisi pumpattu täyteen insuliinia. Söisin tietenkin hiilihydraatteja jolloin insuliinia (joka ei tehoa) määrättäisiin lisää, ja lisää ja lisää. Lihoisin todella paljon ja voisin erittäin huonosti kunnes kuolisin diabeteksen liitännäissairauksiin. Ai niin, kolesterolini oli 6.9 ja sehän oli aivan katastrofi. Heti lääkitys. Juu, en suostunut enkä tule ikinä sellaista aloittamaan.Ei voi kuin ihmetellä miten valovuosia jäljssä meillä yleisesti ollaan vaikkapa nyt tyypin 2 diabeteksen hoidossa verrattuna moniin muihin maihin. Ketoaineet olivat tuolloin n. 0,9 - 1,3. Mikä on lääkärien mukaan ihan liikaa ja hengenvaarallista.Lääkärit varmaan pyörtyisivät jos näkisivät nykyiset ketoainearvoni. Nyt on marraskuu 2019 olen jatkanut lääkkeetöntä elämääni ketogeenisella ruokavaliolla, verensokerit ovat normaalisti olleet luokkaa 4-5 ja painoa on pudonnut 13.12 lähtien vielä 5 kiloa. Olen päässyt myös kokonaan eroon myös astma - ja verenpainelääkkeistä. Entinen pillerinpopsija on nyt 56 vuoden iässä täysin lääkkeetön ja erittäin hyvinvoiva. Tästä pitäisi kertoa ihmisille eikä vain tuputtaa lääkkeitä ja kertoa että ruokavaliolla ei ole merkitystä.Jos joku saa tästä kirjoituksesta intoa ja toivoa omalle kohdalleen niin silloin kirjoitukseni ei ole ollut turha.

0 katselukertaa
Jakobin kanavat
  • Facebook - White Circle
  • Twitter - White Circle
  • YouTube - White Circle
  • Instagram - White Circle