Elämme aikakautta, jossa vaa’an numeroa tuijotetaan pyhänä. Kaikki yli normaalin on paha ja kaikki alakantissa, hyvä. Sen lisäksi muotibisnes kuvailee anorektista kroppaa kuin ideaalia. Lopputulos onkin se, että kaikki laihduttajat yrittävät saada pois painoa keinoin millä tahansa, ja ovat lopulta vielä huonommassa kunnossa kuin alussa, huolimatta siitä, että paino tippui (hetkeksi ainakin). Haluan tuoda vähän järkeä ja logiikkaa tähän keskusteluun.
Paino on sekundaarinen. Kehonkoostumuksessa tässä on kyse. Mitä enemmän on lihaskudosta suhteessa rasvaan, sitä tehokkaampi on aineenvaihdunta ja terveempi ihminen. Mutta sekään ei ole koko totuus. Tutkimuksissa on todettu, että ylipaino ei ole riskitekijä niin kauan kuin ihmisen fyysinen kunto on hyvä. Kyllä - ihminen voi olla oleellisesti ylipainoinen, mutta niin kauan kuin hän on fyysisesti hyvässä kunnossa - lähinnä puhutaan kestävyydestä - sitten hänen sairausriskit ovat yhtä isot kuin normaalipainoisella tai jopa pienemmät (kohta tarkemmin tästä).
Hyväkuntoinen ylipainoinen ihminen voi myös paremmin kuin normaalipainoinen ihminen, jolla on vähemmän lihaskudosta suhteessa rasvakudokseen, koska lihaskudos parantaa toimintakykyä oleellisesti - se laskee vammojen riskiä, parantaa koordinaatiota, rasituksen sietokykyä, aineenvaihdunnan normaalia toimimista ja monta muuta hyötyä. Näiden lisäksi, jos ylipainoinen henkilö yrittää polttaa pois rasvakudostaan, sitten se on niin paljon helpompi (oikein tehtynä) kuin normaalipainoisella tai laihalla, jolla on samassa suhteessa lihas ja rasvakudosta. Ylipainoisen ei tarvitse muuta kuin ylläpitää lihasmassaa ja aineenvaihdunnan tasoa, toisaalta kuin laihan pitää ensiksi nostaa lihasmassan määrää ja aineenvaihdunnan tasoa ennen kuin rasva palaa pois. Ja tämä on niin paljon vaikeampi projekti kuin eka.
Parempia mittareita, kuin paino:
Fyysinen kunto (sekä lihasvoima että kestävyys)
Vyötärön ympärys
Aineenvaihduntaa kuvaavat mittarit, kuten verikokeet, verensokerit, rasvat, tulehdusarvot, verenpaineet yms.