GFR on viime aikoina standardiksi muuttunut laskennallinen laboratoriokokeiden tulos. Se tulee Englannista ja tarkoittaa: glomerular filtration rate. Käytännössä se mittaa, kuinka paljon verta munuaiset kykenevät suodattamaan minuutissa.
GFR:a ei pysty mittaamaan (ei ainakaan perusterveydenhuollossa), joten se lasketaan käyttäen veren kreatiniinin pitoisuutta, sukupuolta, painoa, pituutta ja etnistä taustaa.
Viite-alueet:
normaali, GFR > 90 ml/min
lievästi alentunut, GFR 60–89 ml/min
keskivaikea vajaatoiminta, GFR 30–59 ml/min
vaikea munuaisten vajaatoiminta, GFR 15–29 ml/min ja
loppuvaiheen munuaissairaus, GFR < 15 ml/min.
Viime aikoina olen törmännyt jatkuvasti huolestuneisiin henkilöihin (mm. potilaisiin), joiden GFR on välissä 70-90 eli alentunut ja heillä on huoli, että munuaisensa ovat vaurioituneet. Todellisuudessa on harvoin näissä tapauksissa aihetta huoleen. Melkein aina (mutta ei 100%!) se liittyy kohonneeseen kreatiniinitasoon. Kreatiniini on erittäin herkkä ns. munuaisarvo, joka nousee:
kuivumisessa (useimmiten kokeet otetaan aamuisin syömättä-juomatta, joten henkilö on hieman kuivunut yön paaston jälkeen)
normaalia isommassa lihasmassassa
lihaskuntoharjoittelujen yhteydessä/jälkeen
runsasproteiinisen ruoan yhteydessä
jotkut lääkkeet
munuaisvaurio (esim. verenpainetaudissa ja diabeteksessa tai virtsatien kivien tapauksessa).
Suurimmalla osalla henkilöistä, joilla lievästi alentuneita lukemia mitataan ei todellisuudessa ole munuaisten vajaatoimintaa vain laskuri vaan laskee tämän väärin.
Mutta miten voi olla varma? Jos huoli on aito ja lääkärisi on samaa mieltä, pystyy aina ottamaan virtsanäytteen, josta selviää, onko huoli perusteltu.