Jostain on saanut alkuunsa myytti, että mikä tahansa lääkitys on loppuelämän kestävä. Jopa, että elimistö muuttuisi riippuvaksi lääkityksestä eikä kykenisi ilman sitä enää toimimaan. Pohdiskellaan vähän asiaa.
Yleensä törmään tähän elintapasairauksien lääkitykseen liittyen kuten verenpainelääkkeet, kolesterolilääkkeet, diabeteslääkkeet, masennuslääkkeet. Opioidi- ja bentsodiatsepiinilääkkeiden yhteydessä, jotka oikeasti riippuvuutta aiheuttavat, ei valitettavasti tätä pelkoa melkein koskaan ole.
Kaikki elintapasairaudet ovat peruutettavissa. Tästä olen puhunut enemmän kuin riittävästi, mutta toistan itseni, koska se on tärkeä kyseisen myytin kannalta. Koska elintapasairaudet ovat peruutettavissa, eiköhän lääkityksen tarve voi poistua?
MYYTTI: kerran jo aloitettu lääkitystä pitää jatkaa elämän loppuun asti
TOTUUS: kerran jo aloitettu lääkitystä on niin helppo jatkaa loppuelämän ilman tekemättä muutoksia sairausprosesseihin ja juurisyihin.
Siihen se koira on oikeasti haudattu. Helppo on hoitaa lääkityksellä oireita koko loppuelämän, vaikeampi on hoitaa syitä, jotka oireita aiheuttavat. Eli kyllä - elintapahoidolla voi lääkityksen tarvetta vähentää ja hyvin usein lääkkeet lopettaa (pätevän lääkärin kanssa yhteistyössä toki).
Tyypilliset esimerkit tällaisista lääkkeistä:
verenpainelääkkeet
kolesterolilääkkeet
masennuslääkkeet
unilääkkeet
diabeteslääkkeet ja insuliini
EI - elimistö ei muutu yllä mainitusta lääkityksestä riippuvaiseksi eikä sitä ole pakko käyttää koko elämän.
Lääkitys, joka tekee riippuvaiseksi ja minkä kanssa pitää olla varovainen:
opioidit
bentsodiatsepiinit
Lääkitykset, jotka vähentävät oman elimistön hormonituotantoa, mitä saattaa olla pakko jatkaa koko elämän, jos käytetään väärin ja oman kropan hormonituotanto lakkaa:
testosteroni
kilpirauhashormoni Thyroxin